Haastattelin työssä oppimisen aiheeseen liittyen, ensimmäisen vuoden lähihoitaja opiskelijaa hänen kokemuksistaan työssäoppimisjaksolla.
Haastateltavani opiskelee ensimmäistä vuotta Tredun Tampereen toimipisteessä. Hän on 19- vuotias ja kotoisin Mäntästä. Opiskelun myötä tuli muutto omaan asuntoon uudessa kaupungissa.
Ensimmäinen harjoittelu oli Kasvun tukemisen- harjoittelu ja näyttö.
Harjoittelunsa hän suoritti ryhmä perhepäivähoidossa Tampereella.
Koululle oli aiemmin tullut ilmoitus paikoista joihin opiskelijoita otetaan vastaan. Paikat jaettiin mielenkiinnon ja sijainnin perusteella. Paikat pyrittiin jakamaan niin ettei työmatka koituisi kenellekään rasitteeksi.
Ennen harjoittelun alkua opiskelija oli yhteydessä työpaikkaansa. Sieltä hän sai kuulla ohjaajansa nimen jolle hän sitten laittoi sähköpostia suunnitelmistaan ja aikatauluistaan. Nuoren opiskelijan näytön vastaanottaja on sama kuin ohjaaja.
Harjoittelun kesto oli kuusi viikkoa. Harjoittelun tavoitteet hän poimi opintojakson kriteereistä ja sovelsi niitä harjoittelupaikkaansa. Näyttösuunnitelma muodostui pikku hiljaa harjoitteluviikkojen aikana.
Harjoittelupaikan "haltuunotto" kesti muutaman päivän. Tänä aikana hänelle selkiytyi työpaikan toimintasäännöt ja päivärytmi. Hänet vastaanotettiin hyvin ryhmän toimintaan. Kaikki olivat avuliaita ja osallistuivat ohjaamiseen. Kehittävää dialogia käytiin päivittäin läpi harjoittelun. Häneen luotettiin ja hän koki että hän sai toimia usein itsenäisesti ryhmässä.
Harjoittelun ajan opiskelija piti oppimispäiväkirjaa jota hän sitten hyödynsi arviointi tilanteessa.
Jakso sisälsi paljon lasten perushoitoa. Ryhmässä oli muutamia ulkomaalaistaustaisia lapsia joiden kotikieli oli muu kuin suomi. Heillä oli kommunikaation tukena kuvakortit. Kuvakorttien käyttöä oli harjoiteltu koulussa ennen harjoittelun alkua.
Jakson aikana hänelle tuli myös tutuksi yhteistyö eri toimijoiden kanssa, mm. puheterapeutin ja erilaisten kerhojen kautta.
Harjoittelun aikana oli ohjaajan kanssa käyty läpi työturvallisuus, työhyvinvointi ja työssä jaksaminen. Nukkumisen tärkeyttä oli korostettu.
Näyttö oli sujunut suunnitelman mukaan ja arviointitilaisuus oli ollut selkeä ja rakentava.
Haastattelemani opiskelija kokee olevansa oikealla alalla ja on aikeissa suuntautua kuntoutukseen.
Haastateltavani opiskelee ensimmäistä vuotta Tredun Tampereen toimipisteessä. Hän on 19- vuotias ja kotoisin Mäntästä. Opiskelun myötä tuli muutto omaan asuntoon uudessa kaupungissa.
Ensimmäinen harjoittelu oli Kasvun tukemisen- harjoittelu ja näyttö.
Harjoittelunsa hän suoritti ryhmä perhepäivähoidossa Tampereella.
Koululle oli aiemmin tullut ilmoitus paikoista joihin opiskelijoita otetaan vastaan. Paikat jaettiin mielenkiinnon ja sijainnin perusteella. Paikat pyrittiin jakamaan niin ettei työmatka koituisi kenellekään rasitteeksi.
Ennen harjoittelun alkua opiskelija oli yhteydessä työpaikkaansa. Sieltä hän sai kuulla ohjaajansa nimen jolle hän sitten laittoi sähköpostia suunnitelmistaan ja aikatauluistaan. Nuoren opiskelijan näytön vastaanottaja on sama kuin ohjaaja.
Harjoittelun kesto oli kuusi viikkoa. Harjoittelun tavoitteet hän poimi opintojakson kriteereistä ja sovelsi niitä harjoittelupaikkaansa. Näyttösuunnitelma muodostui pikku hiljaa harjoitteluviikkojen aikana.
Harjoittelupaikan "haltuunotto" kesti muutaman päivän. Tänä aikana hänelle selkiytyi työpaikan toimintasäännöt ja päivärytmi. Hänet vastaanotettiin hyvin ryhmän toimintaan. Kaikki olivat avuliaita ja osallistuivat ohjaamiseen. Kehittävää dialogia käytiin päivittäin läpi harjoittelun. Häneen luotettiin ja hän koki että hän sai toimia usein itsenäisesti ryhmässä.
Harjoittelun ajan opiskelija piti oppimispäiväkirjaa jota hän sitten hyödynsi arviointi tilanteessa.
Jakso sisälsi paljon lasten perushoitoa. Ryhmässä oli muutamia ulkomaalaistaustaisia lapsia joiden kotikieli oli muu kuin suomi. Heillä oli kommunikaation tukena kuvakortit. Kuvakorttien käyttöä oli harjoiteltu koulussa ennen harjoittelun alkua.
Jakson aikana hänelle tuli myös tutuksi yhteistyö eri toimijoiden kanssa, mm. puheterapeutin ja erilaisten kerhojen kautta.
Harjoittelun aikana oli ohjaajan kanssa käyty läpi työturvallisuus, työhyvinvointi ja työssä jaksaminen. Nukkumisen tärkeyttä oli korostettu.
Näyttö oli sujunut suunnitelman mukaan ja arviointitilaisuus oli ollut selkeä ja rakentava.
Haastattelemani opiskelija kokee olevansa oikealla alalla ja on aikeissa suuntautua kuntoutukseen.
Niin työssäoppimisjaksoilla kuin oppisopimuskoulutuksessa opitut asiat ovat pitkälti kiinni työpaikan ohjauksesta ja taso voi vaihdella. Oli sitten kyse oppisopimuksesta tai työssäoppimisesta ammatillisen uudistuksen mukaan, on tärkeä huolehtia, että opiskelijat oppivat myös elämässä tarvittavia yleisiä taitoja. Työpaikalla oppiminen painottuu väistämättä konkreettisten työtehtävien hoitamiseen. Työpaikkaohjaaja ei ehkä koe rooliaan opiskelijan hyvinvoinnin tukijana ja yleisten elämässä tarvittavien taitojen ohjaajana. Tämä tuli selkästi ryhmä Satahämeen mielestä ilmi myös tästä lähihoitajaopiskelijan työharjoitteluhaastattelusta.
VastaaPoista